Amerika

Herra Säyseälle useimmat päivät ovat keskivertopäiviä. Ellei joku kuole tai hänet ylennetään, hän tekee mitä hänen täytyy, ja siitä hän on kiitollinen. Säyseä ei ole niin tyhmä että ajattelisi maailmasta positiivisesti, sillä hän tietää että useimmat tuolla ulkona ottaisivat hänen rahansa ja kätkisivät ruumiin tilaisuuden tullen. Hän tietää tämän osaltaan siksi että aina voidessaan tehdä niin, herra Säyseä “nujertaa systeemin” — muuttamalla hintalappua, hiipimällä elokuvateatteriin, nostamalla kauppansa hintoja, ottamalla ylimääräisiä vähennyksiä veroihinsa.

Hän ei kuitenkaan koskaan hyökkäisi jonkun kimppuun ja ottaisi hänen rahojaan suoraan.

Säyseä on kohtalaisen taitava siinä mitä tekee. Hän voi olla pankinjohtaja, tai pyörittää autotarvikeliikettä, tai olla lakimies tai lääkäri tai putkimies tai jopa poliisi. Hänen työnsä vastaa karkeasti hänen näkemystä kyvyistään, joka on jossain välissä kuhnureita, jotka eivät osaa tehdä muuta kuin opetella tehtäviä ulkoa, ja heitä joita hän ihailee neroina, jotka ansaitsevat tonneittain rahaa, keksivät asioita, tai tulevat Hollywood-tähdiksi.

Säyseän mielestä moderni yhteiskunta on se ainoa tapa elää: menneisyydessä ei ollut teknologiaa, ei lääketiedettä, ja silloin yhteiskunta oli villi, jossa ihmiset olivat yhtä todennäköisiä hyökkäämään toistensa kimppuun kuin tekemään yhteistyötä. Ihmiskunta on nostanut itsensä alkukantaisesta menneisyydestä kohti parempaa, kehittyvää tulevaisuutta, koska jos me levitämme nyky-yhteiskunnan vaurauden mahdollisuuksia ja vapautta, kaikista ihmisistä ympäri maailman tulee sivistyneitä ja väkivallattomia kuten herra Säyseästä.

Tuloksena herra Säyseällä ei ole vahvoja poliittisia suuntauksia. Suurimman osan ajasta hän on konservatiivinen ulkopolitiikasta puhuttaessa: ottakaa ja murskatkaa nuo pikku Hitlerit ja Stalinit. Kotimaahan nähden hän on taipuvainen olemaan liberaali, koska hän haluaa jakaa vaurautta ja vapautta kaikille ihmisille. Hän nauttii erilaisista kulttuureista, ja tykkää kyetä vapaapäivinään menemään kaupungille ja kokeilemaan erilaisia ruokia, viihdetilaisuuksia ja putiikkien taide-esineitä ympäri maailman. Kätevää että ne ovat niin lähellä.

Säyseä on myös yleensä huolestunut ympäristö- ja ihmisoikeusasioista. Hän ei tahdo tuhota planeettaa, ja uskoo että myöntämällä kaikille yhtäläiset vapaudet saadaan rauha aikaiseksi; tämän näkemyksen mukaan väkivaltaisesta getosta tulee sivistynyt kun myös se elää mukavaa keskiluokkaiselämää. Tämäm avaimet, niinkuin hän mielellään sanoo, ovat valistus ja mahdollisuudet. Antamalla heille opetusta ja hyviä töitä he lopettavat juomisen, huumeidenkäytön, raiskaamisen, toistensa ampumisen, ja herra Säyseän mukavan keskiluokkaiselämän ja omaisuuden uhkaamisen.

Hän on myös seksuaalisen vapautumisen kannalla. Herra Säyseälle elämä on parhaimmillaan kun ennen avioliittoa voi harrastaa niin paljon seksiä kuin vain saa, mutta avioliiton jälkeen sopimus on sinetöity, ja kumppanit ovat ostaneet toisensa. Tällä tavoin, hän ajattelee, naisilla on samat mahdollisuudet kuin miehilläkin ja he yhdistyvät tasa-arvossa, ja sukupuolten välinen jännite löysenee. He voivat näin ollen harrastaa seksiä niinkuin tahtovat, ja sitten palata töihin, ja lopulta avioliittoihin.

Herra Säyseällä on tapana katsoa huumeita karsaasti. Hän liittää ne rikollisuuteen, alennustilaan ja alhaisiin palkkoihin, joten hän kannattaa niitä vastaan väkevää ristiretkeä. Hän ajattelee että huumeet eivät johda mihinkään hyödylliseen, ja ovat uhaksi meille kaikille väärällä henkisyydellään. Hän ei ole moksiskaan kun viihdyttäjät sekaantuvat huumeisiin, mutta ei ole enää niin taipuvainen ostamaan heidän tuotettaan sen jälkeen. Herra Säyseä uskoo vastakulttuuriin ja sen toteamukseen että normaalielämä on tylsää, koska elämällä normaalia elämää hän tietää sen olevan totta, mutta hän tukee vain niitä vastakulttuurin osia jotka voidaan yhdistää normaaliin elämään.

Kun tarkastelemme herra Säyseän maailmankatsomusta, se voidaan kiteyttää näin: sivistäkää maailma, ja rauhoittakaa heidät vauraudella ja mahdollisuuksilla ja valistuksella, jotta maailman herra Säyseät voivat elää häiriöttä. Hän vain haluaa loppujen lopuksi yksinkertaisen elämänsä — hän tietää ettei omaa mahdollisuutta suuruuteen — hänen päämääränään on se talo hyvässä naapurustossa, perhe, viihtyisä eläkkeelle siirtyminen ja kaikki nykyelämän mukavuudet.

Hän kilpailee suosituimmista asuinympäristöistä mutta jollei saa niitä, hän lohduttaa itseään pessimistisellä filosofialla: ainoastaan aggressiiviset voittavat nuo, ja hän viihtyy sellaisena kuin on. Hän sekä halveksii kilpailullisempia että ylistää heitä, koska hän toivoo olevansa samankaltainen. Mutta kun menestystä ei tulekaan hänen suuntaansa, hän onnittelee itseään siitä ettei ole manipulaattori, ettei elä tuota hullua elämää, ja nojautuu olemassaolon oikeutuksilleen: mukavuus ja moraliteetti.

Kyllä, herra Säyseä on moralisti. Ei sitä tyhmän juhlallista tyyppiä joka vinkuu esiaviollisesta seksistä ja kulttuurillisten standardien häviöstä, koska herra Säyseä on myös hieman hauskan makuun ja inhoaa vakiintuneita, tunkkaisia instituutioita. Hän ei pidä perinnöllisistä aristokraateista. Herra Säyseällä on moderni moraliteetti. Häntä eivät hetkauta viktoriaaniset jäykistelyt seksin suhteen, tai antiikkiset käsitteet kulttuurista tai kansatieteestä, ja näkee ne osana ihmiskunnan pimeää, sairaalloista menneisyyttä. Hänen moraliteettinsa palvelee hänen tarkoitustaan elämässä: elää ilman että tulee hyväksikäytetyksi heidän toimesta, joilta puuttuvat mukavuudet ja tieto ja mahdollisuudet, ja jotka saattaisivat tulla väkivaltaisiksi ja riistää ne häneltä.

Tämä johtaa hänet loputtomaan paradoksiin. Hän ymmärtää alkuperäiskansoja jotka tahtovat pitää kulttuurinsa, kuten islamilaisia kansoja, mutta ei hyväksy väkivaltaisia terroristeja; hän saattaa myöntää harmistuneen hymyn kanssa että ilman sitä terrorismia hän ei olisi koskaan kuullutkaan heidät taistelustaan. Yhtälailla hän pitää afroamerikkalaisista, mutta ei vaarallisista järjestöistä kuten Nation of Islamista tai Uudesta Mustien Panttereiden Puolueesta. Hän uskoo että amerikanintiaanit ovat ainoita oikeita alkuperäisasukkaita Pohjois-Amerikassa, mutta ei ole muuttamassa pois. Asiahan on niin että hän osti talonsa.

Ja mikä on herra Säyseän moraliteetin alkuperä? Toki, hän tahtoo elää alkukantaisen kaaoksen häiritsemättä, mutta hän myös tarvitsee keinon pitää itseään suurempana kuin kuhnuria: hänen moraalinsa. Olen hyvä henkilö, hän ajattelee, huolimatta siitä mitä elämälleni tapahtuu. Olen yhtä tärkeä kuin muutkin ja tuon tuota tasa-arvoa muille. Olen sitä mikä sivistää yhteiskunnan vaikka en tee juuri mitään sen saavuttamiseksi. Herra Säyseä on maallisessa mielessä uskollisen moraalinen, koska se antaa hänelle oikeutuksen olemassaololleen… sillä herra Säyseä, sydämensä syvyydessä, pelkää olevansa merkityksetön.

Silti hänen työnsä ja hänen osallisuutensa suunnattomassa ihmisjoukossa, joka tekee täsmälleen samoin, merkitsevät hänet ikäänkuin tärkeäksi — no, jos hän kuolee huomenna, mikä muuttuu? Mitä häviää? Hän tarvitsee jonkun syyn tuntea että hän on arvokas, eikä voi perustaa sitä perinteisiin tapoihin, kuten jäsenyyteen yhteisössä. Loppujen lopuksi hän on jokseenkin anti-yhteisöllinen: hänen äänensä ja lahjoitustensa aattellisille yhdistyksille lisäksi herra Säyseä ei tee mitään yhteisönsä hyväksi, mutta elää hyvää elämää omassa talossaan.

Jotkut kutsuvat tätä “kognitiiviseksi dissonanssiksi”. Tietäen että hän ei ole tärkeä, herra Säyseä luonnollisesti keksii erilaisen kilpailun maailman kuin jossa hän on. Tämä on puolustus hänen olemassaololleen, ja vieläpä hänen oma perustelunsa itselleen että miksi hänen pitäisi jatkaa elämistä ja hengittämistä, kun hänen oma elämäntapansa on itseasiassa aika itsekäs. Herra Säyseän täytyy keksiä syy jonka takia hän on korvaamaton, vaikka se korvaamattomuus ei tulisi ilmi fyysisessä maailmassa.

Jos herra Säyseä on tarkalleen sosiaalisessa keskipisteessä, voimme löytää hänen serkkunsa kummaltakin puolelta: heidät jotka oikeuttavat itsensä olemalla menestyneempiä kuin hän on, ja heidät jotka karistavat menestyksen sosiaalisen tärkeyden vuoksi. Me kutsumme näitä ihmisiä herra Kilpailuksi ja herra Muodikkaaksi.

Herra Kilpailu on herra Säyseä valepuvussa: hän on kaventanut näkökenttänsä näkemään ainoastaan kuinka menestyä, ja hän tähtää siihen aggressiivisesti. Hän tahtoo olla porukan pomo, ja katsoa muiden tekevän töitä hänen puolestaan. Hän tekee näin yleensä tyydyttääkseen nälän itsessään, joko köyhyyden tai lapsuudenaikaisten pahoinpitelyiden tai naisen, joka meni rikkaamman matkaan, jättämän, ja hän aikoo peitota sen, Jumala sentään. Herra Kilpailua (“Kilpailla” kavereiden kesken) eivät moraalit huoleta, koska hän on valtuuttanut ne Säännöille. Jos se mitä hän tekee on laillista, tai uskottavan laillista kunnes hänelle toisin kerrotaan, se kelpaa hänelle koska Säännöt sanovat että tietämättömyys ei ole rikos.

Herra Muodikas on herra Säyseä sosiaalisessa naamiossa. Hän on tarpeeksi älykäs tietääkseen että systeemin myötäily ei ole muodikas idea, mutta vastustaminen missä hyvänsä muodossa hankkii hänelle varmasti seuraajia. On suuri päämäärä olla järjestelmän kanssa, mutta olemalla vastaan näytät heille että erotut. Olet ainutkertainen. Toisinajattelija. Herra Säyseästä tulee herra Muodikas kun herra Säyseä päättää ettei voi kilpailla pelkästään rahallisella tasolla. Hänellä saattaa olla kohtuullinen palkka, mutta on aina joku rikkaampi. Joten esiin astuu herra Muodikas, jolle raha ja sosiaalinen arvovalta ovat toissijaisia — hänen tavoitteensa on sosiaalinen vaikutusvalta heidän muassaan, jotka ovat itsejulistautuneita mustia lampaita. Lauma katsoo sitä arvostaen, jossain määrin, koska he kaikki ovat kyllästyneet olemaan laumassa. Mutta herra Kilpailun tavoin herra Muodikas on silti herra Säyseä.

Ja niin, saatat kysyä, mitä tämä tarkoittaa? Sillä onhan meillä jokaisella oikeus omiin elämiimme; mitä me muka odotamme hänen tekevän, pelastavan maailmanko? — maailma on yksilöiden muodostama. Se mitä he tekevät yhdessä on sivilisaatio. Yksilöt yhdessä luovat tulevaisuutemme. Mutta entä jos he ovat kuten herra Säyseä? Piilevästi epävarmana, salaa kompensoiden kuhnurimaisten elämiensä vuoksi, he ovat helposti manipuloitavissa — ja epätodennäköisiä ottamaan tärkeät askeleet kohti muutosta, sillä se muutos loukkaisi muiden mahdollisuutta elää juuri kuten herra Säyseä!

Kun pohdimme tulevaisuuttamme, meidän tulisi keskittyä muutokseen Säyseydestä. Tämä ei tarkoita sitä että ampuisimme herra Säyseän, tai että alennamme häntä, mutta sitä että huomioimme hänen johtamiskyvyt: nolla. Liberaali demokratia ja sen fuusio teollisen kapitalismin kanssa, nyky-yhteiskunta, riippuvat herra Säyseistä, jotka elävät ja äänestävät yhtä itsekkäästi ja epävarmasti kuin he nytkin tekevät.

Ja mitä tämä on meille tuonut? Ilmastonmuutoksen, betonilla päällystetyn planeetan; tylsiä töitä joissa me ennemmin siedämme muita kuin kunnioitamme heitä; hierarkian joka palkitsee outouden ja ahneuden. Tulevaisuuden jatkuvaa sotaa nyt-ydinaseistettujen kansojen kanssa. Kaupunkeja jotka mätänevät sisältä käsin. Kun käännytään itseen, ulkopuolinen maailma rapistuu, ja tällaiset eristyneet atomit, kuten Herra Säyseä, saavat sen aikaan ollessaan vallassa.